Hulimattoman Ompelupäivä

Mies lähti viikonlopuksi mummolaan ja otti Jäniksen ja Rimpsessan matkaan. Voi mitä luksusta, päätän heti pitää ompelupäivän! Aurinko nimittäin näköjään kasvattaa lapsia siinä missä kasvejakin, erityisesti Jänis on venynyt kesällä samaan tahtiin takapihan keijunmekkoköynnöksen kanssa eivätkä muutkaan ole jääneet pahasti jälkeen! Uusia pitkiä housuja kaipaa siis yksi jos toinenkin ja kun kerran tämmöinen tilaisuus koittaa... Nyyttihän nimittäin nukkuu edelleen melkein koko ajan, ja Nalle taas on vähintään yhtä kiltti, meidän lapsista paras leikkimään itsekseen! Vaan höpöhöpö kivtti, noin Nallen omia sanoja lainatakseni. Tuskin on ovi kolahtanut lähtijöiden perässä kiinni, kun Nalle jo vaatii päästä syvviin, eikä huoli leegoja tai rakkaita pikkuautojakaan. Onnekseni teinipikkusiskoni on tullut vuorostaan meille viikonlopuksi, joten hän saa nyt tärkeän ja vastuullisen tehtävän Nallen viihdyttäjänä! :)

Minä nostan pinon kankaita ja Ottobre-lehtiä pöydälle ja alan suunnittelemaan.

Yhdestä lehdestä löytyy tosi hienot housut. Piirrän ja leikkaan kaavat ja alan sitten katselemaan, mitä kankaan lisäksi tarvitaan. Aargh, 5 cm housuvetoketju. Ei kyllä löydy. Onnistuisiko ilman vetoketjua? Ei millään. Noh, antaapa olla, jääköön Jäniksen housut hautumaan, päätän sittenkin aloittaa jostain muusta.

Samaisesta lehdestä löydän mukavan taskullisten mutta sivusaumattomien collareiden ohjeen, jota päätän hyödyntää Nallen housuihin. Collegea minulla ei ole, mutta löydän hassun jämäpalan farkkujäljitelmätrikoota, josta leikkaan ja ompelen Nallelle housut. Taskujen ompelu vaatii nöyrää ohjeiden noudattamista, minun logiikkani ei riittäisi yksistään millään! Olen kuitenkin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Itse asiassa taidan soveltaa tätä samaa kaavaa niihin Jäniksen housuihin! Vyötärönympärys on pojilla jotakuinkin sama, joten riittää, kun lahkeeseen lisää pituutta... :)

Jäniksen housuja varten olen varannut tummaa farkkukangasta, mutta silmäni tarttuvat laatikon nurkassa lojuvaan oranssinruskeaan vakosamettipalaan. Saisikohan siitä? Eräästä kauan sitten tapahtuneesta vahingosta viisastuneena tiedän, että sametti on leikattava niin, että nukka kulkee aina samaan suuntaan. Harmi, sillä jos lahkeet voisi leikata toisen toisinpäin, kangas riittäisi juuri sopivasti. Ongelmaa pohtiessani avuksi tulee sisko, joka on juuri saanut Nallen päiväunille. Siskolla välähtää: leikataan takakappale kokonaisena, mutta etukappale kolmesta osasta niin, että polven ylä- ja alapuolelle tulee koristesaumat! Jee, nerokasta, kangas riittää mainiosti, kun vielä taskun sisäpuoli korvataan oranssilla trikoolla! Päätämme leikata polvikappaleen nukka ylösalaisin, saadaan lisäilmettä. Mahtavan luovaa :)

Kun alan yhdistelemään kappaleita, tajuan äkisti että sivusaumattomissa housuissa ei suinkaan ole etu- ja takakappaletta, vaan kaksi lahjekappaletta, joista toinen nyt koostuu kolmesta osasta. Öhm, mitäs tuosta, saksien kanssa toisenkin kimppuun vain! Harmi vaan, kun sitä polven kohdalle tulevaa kappaletta ei voikaan kääntää nukka ylösalaisin, kun lahje ei tietenkään ole tasaleveä. Nöyrästi ompelen kappaleet takaisin kiinni toisiinsa vanhoille paikoilleen. Harmittaa, pelkkä koristeommel olisi kyllä ajanut saman asian...

Taskuja kootessa Hulimattoman logiikka pettää jälleen, luulin että osaisin jo kertaalleen Nallen housuilla harjoitelleena. Mutta ehei, onnistun ompelemaan trikoon ja sametin yhteen niin, että sametin nurja puoli jäisi kurkkimaan taskun suusta. Ojennan taskut siskolle ja ratkojan kaupan päälle. Vähän jo tympii koko ompeluhomma, onneksi on tuo sisko apuna! Muuten päätyisi tämäkin projekti varmasti sinne keskeneräisten laatikkoon (jos joku muuten tykkää enemmän töiden lopettelusta kuin aloittelusta, saa vapaasti tulla sieltä tonkimaan mieleistään projektia;))... Alan siivoilemaan kangaspaloja ja muuta ompelusälää lattialta, varmaan Nallekin kohta herää. Silloin silmiini sattuu Nallen housuista ylijäänyt pikkuruinen palanen farkkujäljitelmätrikoota. En raski heittää roskiin, vaikka palasesta saisi housut korkeintaan Nyytin kokoiselle... No mutta, tehdäänpäs Nyytillekin housut! Onnen aurinko pilkahtaa, kun onnistun löytämään sen pienen muovipussinkappaleen, johon taannoin piirsin Nyytin housujen kaavan. Kangas vieläpä riittää juuri ja juuri! Nyytin housuihin en enää ala taskuja tuhertamaan, mutta keksin hyödyntää vasta löytämääni koristeommelta ja surautan sillä valetaskut ja sepaluksen. Paikkansa löytävät myös kaksi keltaista nappia, jotka ovat lojuneet eksyneinä ompelulaatikossa. Voi herkku sentään, tulipa ihanat!

Tästä myötäkäymisestä piristyneenä käyn vielä kerran Jäniksen epäonnensammareiden kimppuun ja onnistun lopulta saamaan ne kasaan! Vielä kun surautan Rimpsessalle legginsit, jotka sisko on ystävällisesti leikannut valmiiksi, niin saa koko katras uutta peitettä pohkeilleen :) Siskolle suurkiitokset lastenhoito-, leikkaus- ja suunnitteluavusta! <3 :D

P.S. Ei se epäonnensammareiden epäonni siihen loppunut. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen huomasin, että toinen lahje oli ruopunut rikki yhden turhan sauman vierestä :( Nyyh. Jänis kuitenkin tykkäsi niin housuistaan, etten voinut vieläkään antaa periksi, sulloin vain kangasta paininjalan alle ja sain aikaan vielä yhden suhteellisen ruman mutta pitävän sauman. Onneksi se tuli polven taivepuolelle, niin jospa sitä ei sieltä kukaan huomaa :D

P.P.S. Housujen epäonni ilmeisesti vainoaa minua edelleen. Tämä on kolmas kerta, kun kirjoitan tätä tekstiä (siitä johtuu myös tämä pitkä päivitysväli), kahdella aiemmalla kerralla kirjoitukseni ovat mystisesti kadonneet bittiavaruuteen... Kyllä jännittää, miten nyt käy!

Aah arjen ihanuutta <3

Nyt se on alkanut! Arki nimittäin. Jippii!! :D Kaikkien niiden epämääräisenä velloneiden kesäpäivien jälkeen on ihanaa herätä aamulla Nyytin kahisteluun minuuttia ennen herätyskelloa, käydä itsekseen suihkussa sillä aikaa kun kahvi kiehuu, syödä rauhassa aamupalaa samalla lehteä lukien ja laitella lapsille syötävää sitä mukaa kun ne hipsivät keittiöön silmät sikkaralla. Lapsetkin aistivat mukavan tunnelman, syövät reippaasti ja pukevat itsensä ulkovaatteita myöten suunnilleen yhdellä kehoituksella!! Ensimmäistä kertaa IKINÄ ollaan ajoissa kerhossa, vaikka juuri tätä aamua olen niin ankarasti jännittänyt etukäteen! Mielessä ovat väikkyneet paniikinomaiset kuvat siitä, kuinka yritän yksin pukea kaikkia neljää yhtäaikaa ja joku riisuu sillä aikaa kun tällään toiselle kenkiä jalkaan ja vähintään yksi karjuu kitapurje lepattaen.. Puhumattakaan siitä, miten selvitään liikenteessä rattaiden ja pyörien kanssa, kun kaksi polkee täyttä päätä karkuun, yksi yrittää kiemurrella pois vaunuista, yksi huutaa kopassaan... Sanon vaan, että kannatti jännittää! Elläissään en nimittäin oo näin hyvin valmistautunut, ja elläissään ei oo aamu sujunut näin näppärästi! :D Pitää koittaa ujuttaa tavaksi tämä.

Sillon kun minä ja Mies mentiin naimisiin, muistelen jonkun sanoneen, että "nauttikaa nyt ennen kuin Se Arki alkaa". Ja mehän nautittiin! :D Jossain välissä mietittiin, että mistä sen tietää että Se Arki on alkanut, että älyää lakata nauttimasta...? (Nohh, ehkä siinä vaiheessa kun Rimpsessa oli pieni ja kiukkuinen, tajusin varmaan että tätä se nyt sitten tarkoitti...) Joka tapauksessa, nykyään se menee ennemmin niin päin että nautin KUN Se Arki alkaa! Jotenkin tykkään kun on aikatauluja, lukujärjestyksiä, sovittuja tapaamisia, jotain logiikkaa tässä hommassa! Oikeita viikonloppuja ja syyslomia, jee! Lapsetkin leikkivät ihan selvästi rauhallisemmin, kun viikko sisältää kerhopäiviä, hoitajapäiviä, vapaapäiviä.. Vaikka meillä on kesän aikanakin ollut varsin selkeä päivärytmi, nyt kyllä tuntuu siltä että selkeä viikkorytmi on vähintään yhtä tärkeä.

Isompien ollessa kerhossa ja Nyytin nukkuessa Nalle ja minä pedataan sängyt, laitellaan tiskejä ja pyykkejä. Kun Nyytti vaatii ruokaa, Nalle puskee kylkeen kiehnäämään huomionkipeänä. Mitähän minä sinulle keksin, pohdiskelen ääneen. Nalle riemastuu : Joo!! Kekkisiä!! ja työntää jo täyttä päätä ruokapöydän tuolia herkkukaapille. Syödään salaa keksit.

Lounaspöydässä kerhon jälkeen Jänis ja Rimpsessa pursuavat uusia kahden kerhotunnin aikana patoutuneita juttuja. Jänis höpöttelee ei-kenellekään karusellista joka kulkee ylös-alas (huvipuistot ja sirkus on tän hetken Juttu) ja Rimpsessa julistaa kovaan ääneen, että sen Iitu-kaverilla on tänään synttärit! Iitu täyttää jo 139 vuotta. Onnea Iitulle! Ihanaa, että tyttärellä on monenikäisiä kavereita, vaikkei me niitä koskaan päästäkään näkemään.. :D

Lounaan jälkeen Jänis ja Rimpsessa hiljentyvät kuuntelemaan Peppi Pitkätossu-äänikirjaa, pikkupojat nukahtavat päiväunille. Minä kaivan esiin kauan säästelemäni MelliEcodesignin Sirkus-kankaan ja sakset ja alan suunnittelemaan paitoja. Jänikselle teeppari, Rimpsessalle pitkät resorihihat. Rimpsessan paidasta puuttuvat kaulus- ja helmaresorit kun Nalle herää. Otan sen viereen puuhailemaan, Jänis ja Rimpsessa rakentavat legoista huvipuistoa. Niin ihana tuo Nalle, itsekseen touhuaa ja laulelee hyväntuulisena.. Hetkinen, MITÄ se laulelee?! Sakset, sakset, saakseet... Pomppaan pystyyn ja ehdin viime hetkellä pelastamaan meidän virkatun pitsipäiväpeiton. Ompeluhommat jäävät hetkeksi suosiolla tauolle. Kun Mies palaa koulusta, saan jatkoaikaa paitojen viimeistelyyn. Jäniksen paidasta tuli liian lyhyt, pitää lisätä siihenkin helmaresori. Jänis ei suostu tulemaan kuvaan herättyään kärttyisenä liian myöhäisiltä yllätyspäiväunilta, mutta Nalle tarjoutuu vapaaehtoiseksi, olkoonkin, että alla olevan bodyn kanssa näyttää ihan hassulta! Saako irvistää, kysyy Rimpsessa kun otan kuvaa. Lupaan. Sääli, etten viitsi julkaista lasten kasvokuvia, tuli meinaan melko epäkuninkaallinen ilme! :D

Arki-ilta huipentuu lähes kahdenkeskiseen saunahetkeen miehen kanssa. Lähes kahdenkeskiseen, koska liian myöhäiset päikkärit nukkunut Jänis hiippailee muutaman kerran kylpyhuoneeseen norsu kainalossa sipisemään uuden sirkuspaitansa inspiroimia hassuja juttuja ja Nyytti torkkuu turvakaukalossa vessanpöntön vieressä. Ihanaa silti, kertakaikkiaan <3

Jänis-Tirehtööri