Välikausiasuja

Syksy tulee ja ilmat kylmenevät. Mukavaa! On varmaan kauneinta, mitä tähän hätään keksin, kun nurmikon herkullinen kuurakuorrute kimaltelee aamusumun läpi paistavassa auringossa... Niin täydellinen kouluunlähtemisilma, että tulee ihan pakottava tarve pakata uuteen hienoon laukkuun vastapäällystetyt koulukirjat ja terävät lyijykynät ja kiirehtiä siihen tienhaaraan, jonne on sovittu treffit luokkakaverin kanssa! Tuleeko teillä? Kai minä tykkäsin koulunkäynnistä kun on näin romanttinen mielikuva jäänyt... ;) 

Ilmojen kylmenemisessä on se kääntöpuolikin, nimittäin vaatetus. Olin ollut kaukaa viisas ja tilannut pojille jo kesän alennusmyynneistä puoleen hintaan Ticketin vedenpitävät puvut irrotettavalla fleecevuorella ja Rimpsessa peri Jänikseltä Duck'sDay-haalarin. Mutta tämä uusin lapseni, pieni poloinen Nyytti oli jotenkin jäänyt täysin tämän suunnittelun ulkopuolelle! Kas kun minulla ei ole vielä tämmöistä syksyvauvaa ennen ollutkaan, isommat pojat ovat nimittäin syntyneet keskellä talvea ja Rimpsessa alkukesästä. Nallen äitiyspakkauksen vanuhaalari minulla oli, samoin joku siskon vanha, mutta molemmat kokoa 70! Varsinkin se uudempi oli niin laajan mallinen, että Nyytti mahtui hyvin pyörimään siellä sisällä...

Se siskolta peritty oli aika hyvän kokoinen ja mallinen, mutta vähän pinttynyt ja sävyiltäänkin ehkä hivenen turhan ysäri. Mutta onko paha homma päällystää jollain uudella kankaalla?! No ei tietenkään. Mieleen tuli heti mummulta saatu iso palanen pehmeää farkkukangasta. Mies sattui olemaan kotona niin pyysin sitä vähän kattomaan lasten perään niin äkkiä surautan... (Hahhah, eihän se koskaan suju niin äkkiä kuin mun mielikuvissa!)

Purin siitä vanhasta haalarista vetskarin irti ja käänsin sen vuoriksi niin, että saumat jäivät piiloon. Sitten leikkelin farkusta sitä vanhaa haalaria kaavana käyttäen uudet palaset ja kokosin haalariksi. 

En tiiä mikä se vetskarin viereen tuleva suikale on viralliselta nimeltään, mutta siinä kohtaa Hulimaton töppäsi taas niin että projektin viimeistely piti suosiolla jättää seuraavaan kertaan... Ei nimittäin suinkaan ollut tarkoitus vetää vetskarilla haaraväliä umpeen! X)

Seuraavalla kerralla sain loput kappaleet kunnialla yhdistettyä. Ompelin ensin farkkukankaan kiinni huppuun niin, että vanha resori jäi näkyviin, sitten viimeisenä vetoketjun. Jos olisin tehnyt toisinpäin, sen vetskarisauman olisi saanut piiloon, mutta eihän se nytkään näy jos vetskari on kiinni...! ;) 

 

 Sattumalta huomasin, että siinä mun vauvatoppahaalarissakin on vain fleecevuori, joten tästä tuli nyt paksumpi! Vielä piti itselle löytää sopiva takki, kun kesätakki on liian ohut ja talvitakki liian paksu, olin myynyt entisen välikausitakkini kirpparilla jo viime keväänä.. Kevytuntuvatakkeja oli kaupat pullollaan ja silti kävi niinkuin Tuhkimolle: vain yksi sopi täydellisesti ja siinä oli huppu. Mutta yksihän riittää! :D Kyllä mää niin ilahduin :) ja ilahdun edelleen joka kerta kun vedän sen takin niskaani ja vilkaisen peilistä että pää on paikallaan ja yllätyn taas siitä miten hyvältä mun uusi takki näyttää! <3 Ja se Nyytin haalarikin sai kehuja ihan tuntemattomalta ohikulkijalta :D

Ristiäiset osa 2: Kahvikuppineuroosi

Torstaina, siis pari päivää ennen ristiäisiä, heräsin seitsemältä aamulla hassuun tunteeseen. Tajuntaani nimittäin jysähti siirtolohkareen voimalla se tosiasia, että meillä ehkä ei ole riittävästi kahvikuppipareja. Niitä on nimittäin tasan kymmenen kappaletta ja yksi teekuppipari kaupan päälle. Laskeskelin, että vieraita on tulossa ainakin 12. Vaikka yksi tyytyisikin teehen, joku jää ilman... Jättäydynkö itse suosiolla mehulinjalle? Entä jos tulee yllätysvieraita? Minulla on 6 kpl toisen sarjan kuppeja, otetaanko ne sitten käyttöön? Ei kerta kaikkiaan, se toinen sarja on mustavalkoista Arabian Paratiisia ja toinen Pentikin Vaniljaa, ei niillä ole muuta yhteistä kuin myyntinimike, edes minä en voisi olla niin hulimaton että sortuisin moiseen tyylivirheeseen. Joko kaikki eriä tai kaikki samaa. 

Sitä Vaniljaa oli nyt niin paljon ja tarjoiluastiat vielä päälle, että ajattelin selviäväni helpoimmalla, jos nöyrästi vain ostan pari uutta kuppiparia. Kyllähän ristiäiset on hyvä syy investoida! Olin menossa samana iltana lähialueen kauppakeskukseen työkeikalle, joten voisin samalla hakea ne kupposet. Tuli kuitenkin mieleen eräs ystävä, joka oli tehnyt hyvän löydön tori.fi:stä ja ostanut kerralla koko kahviastiaston, vieläpä varsin edullisesti. Niinpä päätin käydä pikaiseltaan tsekkaamassa tarjonnan ensin siltä puolelta! Ja mikä tuuri; heti oli jollain myynnissä 4 kahvikuppiparia 15 €/kpl! Hinta kuulosti aika kovalta, kun olin arvellut kuppien myyntihinnan siihen luokkaan.. Siispä vielä Pentikin nettikauppaan ov-hintoja tarkastelemaan!

Onneksi makasin jo valmiiksi selälläni sängyssä (kello oli edelleen vasta vähän yli 7), nimittäin yhden kahvikuppiparin hinta oli 25,40€. Whoop-di-doo. Eipä tullut nuorella ylioppilaalla mieleen paljon hintoja katsella lahjatoiveita suunnitellessa, katselinpahan vain väriä ja muotoilua jotka miellyttivät silmää... Kihlajais- ja häälahjojen hintojakaan ei ruukata kovin kysellä niin olin vain ottanut astiat vastaan kauniisti hymyillen! :D Vaan tietääpä nyt kunnioituksella kohdella noita ihanuuksia, ovat nimittäin vielä käsin maalattuja joka ikinen... Ei ollut vaikeaa päättää mistä uudet kuppini tulisin hankkimaan. Laitoin klo 07:10 viestiä siihen numeroon, joka torin ilmoituksesta löytyi ja varasin kaikki 4 kuppiparia itselleni. Viestin vastaanottajakin oli aamuvirkku, vastaus tuli nimittäin saman tien: kaikki muu ilmoituksessa ollut oli myyty, vain nuo neljä kahvikuppia lautasineen ovat jäljellä! Jippii :D

Iltapäivällä sinne työkeikalle mennessäni kävin hakemassa ne kupit. Miestä stressasi se työkeikka: missä välissä me siivotaan, leivotaan, pestään ikkunat ja järjestellään kaapit?! (Ihan tuli äiti mieleen. Pitääkö asiat olla hoidettuna viikkoa etukäteen, jos ne tulee hoidettua joka tapauksessa ajoissa?! Minulla oli kumminkin selkeä aikataulu mielessäni tehtävien suhteen ja työkeikka oli sitä paitsi sovittu jo paljon ennen ristiäisiä..) Huomenna, minä lupasin. Ja itse asiassa meille oli tulossa hoitajakin illaksi, en minä suuttuisi varmasti yhtään vaikka mies kotona sillä aikaa siivoilisikin... Ihan vapaasti vain! ;) Enkä, kun et kerran sinäkään, se vastasi ja aikoi lähteä lenkkeilemään. Niinpä.

Ristiäiset osa 3: Loppukooste

Siis onko teistä iso homma järjestää juhlat? 10-15 henkilöä, jos lasketaan kummit, isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä muutama täti? Talon siivoamiseen menee muutama tunti jos jynssää seinätkin, marengit kypsyvät uunissa omia aikojaan ja juustokakun pyöräyttää vartissa jääkaappiin hyytymään. Täytekakku vie vähän enemmän aikaa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin?! Mitäs siinä muuta. Mummi oli luvannut leipoa jotain suolaista piirakkaa ja salaatinkaan tekemiseen ei kannata varttia kauempaa uhrata. En siis kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi niitä pitäisi niin vimmatusti laittaa etukäteen. Eihän ne leivonnaiset edes säily, ja pakastettu maistuu aina eriltä kuin tuore. Talon siivoamisesta nyt tietää jokainen pieniä lapsia nähnyt että se on tehtävä viime tipassa joka tapauksessa sillä vaikka kuinka olisi edellisellä viikolla jynssätty, talo on kuin pommin jäljiltä heti parin tunnin päästä.

Vähän meinasi silti hetkittäin stressitaso kohota. Ei minulla, mutta miehellä... En ollut huomannut missään kasteoppaassa sitä kohtaa, jossa sanotaan, että kaikki kaapit on järjestettävä ennen ristiäisiä tai pappi ei suostu tulemaan sisälle, niin en ollut tajunnut sisällyttää sitä operaatiota suunnitelmiini. Sattui nyt vain olemaan niin, että kauan ennen ristiäisiä oli sovittu paljon muuta ohjelmaa samalle viikolle, ja miksipä minä olisin niitä alkanut perumaan? Vähän yritin karsia painostuksen alaisena, mutta näin jälkikäteen on kyllä todettava, että olihan siinä puuhaa siltikin! Jos nimittäin ei olisi muuta kuin ne ristiäiset ja omat menot niin mikäs siinä, mutta kun ne neljä lastakin piti hoitaa ja syöttää ja käyttää kerhoissa ja neuvoloissa kun miehen päivät kuluivat koulun penkillä... Ihan hiki tulee vielä tässä kirjoittaessakin :D

Mutta arvatkaa olinko hurjan ylpeä itsestäni, kun muistin torstaina käydä tilaamassa kukkakimpun kastepöytään! Sen tädin kanssa kun sitä kimppua suunniteltiin niin se kysyi, että tuleeko pöytään kynttilä. Hmm...jep, tulee! Syttyi nimittäin päähänikin sillä samaisella hetkellä että nehän pitää hakea seurakunnan virastosta, samoin kummikirjat sun muut, kun pappi on toiselta paikkakunnalta! Sinne vaan hakemaan. Jes, olisin muuten kyllä unohtanut! :D

Pikkuisen meni se aikataulu täpärälle hyvistä suunnitelmista huolimatta. Mutta ei se kyllä minun vika ollut! Pappi nimittäin soitteli kastepäivän aamuna, että voitaisiinko aikaistaa toimitusta vaikka parilla tunnilla, kun oli toinen juttu peruuntunut siitä välistä. Soittelin pikaisesti vieraat läpi ja kaikille sopi, niin aikaistettiin sitten. Huomannette, että tuossa minun aikataulussa pari tuntia on varsin olennainen määrä tehokasta toiminta-aikaa, siksi piti vähän pistää töpinäksi! Onneksi yksi kummisetä oli tullut jo edellisenä iltana ja tarjoutui silittämään pöytäliinoja. Rimpsessalle jäi kampaus tekemättä, mutta mistään muusta ei kai juuri tarvinnut tinkiä :D Nyytti sai nimensä, kaikille riitti kakkua ja kahvikuppeja, lapsilla oli paidat ja mekot oikeinpäin ja itsekin ehdin käydä suihkussa ja jopa sopiva mekkokin löytyi kaapista (vaikka senkin miettiminen jäi vähän viime tippaan).. Mitä muuta sitä enää kaipaa? Kiitokset kaikille myötävaikuttajille!! <3

Ristiäiset osa 1: Kastemekko

Näillä käsillä on 80 vuotta ja 2 sukupolvea välissä

Pitihän sille Nyytille ihan kristillinen nimi antaa. Me satuttiin vähän radikaalille tuulelle ja päätettiin rikkoa perinteitä. :) Vanhemmat lapset on nimittäin kastettu mummolassa: Jäniksen ja Rimpsessan ristiäisten aikaan asuttiin 350 km päässä muusta suvusta niin jotenkin tuntui helpommalta vuoren tulla Muhammedin luo. Eipähän tarvinnut siivota :D Nallen ristiäisten aikaan taasen oli juuri muutettu (itse asiassa muutto tapahtui Nallen syntymää seuraavana päivänä, joten ohjeistin muuttomiehiä ja -naisia puhelimitse synnäriltä käsin... Helpoin muutto ikinä! :D Kiitos edelleen kaikille apuna olleille :)) ja sattumoisin Nallen serkkupoika oli syntynyt vain muutamaa viikkoa aiemmin, joten päätettiin pitää kimpparistiäiset ja tietysti jälleen luontevin paikka oli siellä mummolassa. Nyt Nyytin kanssa kumminkin oltiin jo hyvin ehditty pesiytyä näiden vajaan parin vuoden aikana, tilaa riitti, ei löytynyt mitään hyvää syytä lähteä taas koko poppoota mihinkään kuljettelemaan. Jotenkin tuntui hauskalta ajatukselta pitää ristiäiset - kodin juhla - ihan oikeastikin omassa kodissa! Onko tuo nyt niin iso hommakaan, vähän siivoilla ja silittää pöytäliina ja leipaista pari kakkua, eihän sinne edes tule kuin kourallinen ihan tuttuja ihmisiä, kyllä ne meidät tietää!

 Minulla on säästössä teetetystä hääpuvusta ylijäänyttä valkoista satiinia, josta aioin aikoinaan ommella Jänikselle kastemekon. En jaksanut. Aioin ommella Rimpsessalle, en ehtinyt. Nallen kohdalla ei käynyt enää edes mielessä, oli jotenkin sitä muutakin mietittävää muuttoineen sun muineen... Ne kaikki kastettiin mummolan kastemekolla ja hyvät nimet saivat, ei se siihen mitään vaikuttanut! :) Mutta nyt. Yritin hillitä ja pinnistellä oikein, mutta aina vahingossa sain itseni kiinni kaivelemasta vanhoja ompelulehtiä kastemekon kaavan toivossa.. Eihän sen tartte niin ihmeellinen olla, hihat ja helma ja vähän pitsiä johonkin. Löysin kaavat. Kuvassa oli niin maan julmasti rimpsua ja hörsylää, lehti oli jostain 90-luvulta, mutta itse kankaiden kaava oli niin simppelin näköinen etten jaksanut edes alkaa piirtämään, kauheasti olisi vain mennyt leivinpaperia tai muuta kaavamateriaalia hukkaan kun en nyt varmaan niitä mitenkään tuota yhtä enempää alkaisi tehtailemaan kumminkaan! Mutta että oisko tuo nyt niin paha vaiva yksi kastemekko surauttaa... Kun kerran alettiin noita perinteitä muuttelemaan, niin kastetaanpa sitten uudessa mekossakin!

Pappi buukattiin parin viikon päähän. Ensimmäinen viikko hurahti ihan muissa hommissa, viikkoa ennen ristiäisiä aloin sitten suunnittelemaan. Kaivoin sen kankaan laatikosta, huhhuh sitä valkoisen kiiltävän määrää! Mitäs muuta semmoisesta tekee kuin kastemekon?! (Ja jos teillä on joku hyvä idea niin sitä kangasta jäi kyllä vielä yllin kyllin. Itse asiassa siitä saattaisi kyllä saada aika kivan paidan itselle..hmm! Voi minua. Pitikin alkaa miettimään, nythän sitä on pakko kokeilla! Heti kun seuraava hetki koittaa...) Saksien kanssa kahlaamaan siihen satiinimereen. Otin yhdestä paidasta vähän osviittaa hihojen ja leveyden oikeiden mittasuhteiden varmistamiseksi, helmaksi leikkasin vain semmoisen hirmu pitkän ja leveän palasen. Ajattelin jättää selkäpuolen auki käytännön syistä (vaikka väkisin tulee vähä semmonen leikkaussalikaapu mieleen, anteeksi nyt vaan) ja tehdä siis sekä miehustan että helman ilman sivusaumoja. Hihoista kehittelin vähän raglanmalliset, niin ettei olkasaumoja tullut ollenkaan. Sitten harsin harvakseltaan sen helmakappaleen yläreunaa ja kiristin rypyille niin, että leveys sopi yhteen miehustan kanssa ja ompelin palaset kiinni toisiinsa.

Koristeluun hain inspiraatiota Pinterestistä, mutta ainakin niillä hakusanoilla mitä minä älysin käyttää, sain vastaani lähinnä jotain monimutkaisia koruompeleita. Ei sopinut aikatauluun, kun ristiäisiin oli vajaa viikko aikaa ja joka illalle muuta ohjelmaa... Löysin sentään simppelin ruusukkeen ohjeen ja väkertelin niitä muutaman ja ajattelin sitten kiinnitellä ne helmaan joksikin kuvioksi. Yksi ystävä vinkkasi, että se sininen nauha kannattaa kiinnittää nepparilla niin on sitten helppo vaihtaa, jos joskus tarvitaankin pinkkiä. Klunks, mistäs minä sitä nauhaa ehdin haalimaan?! Maanantaina sitten lasten päiväunien aikaan selailin nettikauppoja ja valitsin sen, jossa oli lyhin toimitusaika (Hanheli, 1-3 päivää) ja tilasin sinistä nauhaa sekä brodyyripitsiä helmaan ja hihansuihin.Torstaina ne sitten tulivat.

Brodyyrista ei ollut mitään kokemusta mutta maalaisjärjellä taas mentiin (eikä kukaan tullut ristiäisissä niistä valittamaankaan)! :D Kun olin saanut sen nauhankin paikoilleen, mekko näytti sen verran hyvältä, etten sittenkään alkanut niitä kukkapalleroita enää mihinkään änkemään, saa kelvata noin. (Eikä kyllä olisi ollut aikaakaan, kun torstai-iltana oli vielä kaikki leipomukset leipomatta ja talo siivoamatta...) Ja hyvin kelpasi. Sisko sai leikellä törsöttävät langanpäät pois kun kerran tuli paikalle jo reilua tuntia ennen ristiäisiä (oli silti muuten hihansuuhun jäänyt vielä, pois laittaessa vasta huomasin)... Ja selkäpuolesta tuli vähän jännittävän näköinen, ei tullut ihan keskelle se aukko mutta eihän sitä sieltä kukaan huomannut, ja onpahan taas jotain tekemistä jos vielä joskus tuota mekkoa tarvitaan! :D

Hulimattoman Ompelupäivä

Mies lähti viikonlopuksi mummolaan ja otti Jäniksen ja Rimpsessan matkaan. Voi mitä luksusta, päätän heti pitää ompelupäivän! Aurinko nimittäin näköjään kasvattaa lapsia siinä missä kasvejakin, erityisesti Jänis on venynyt kesällä samaan tahtiin takapihan keijunmekkoköynnöksen kanssa eivätkä muutkaan ole jääneet pahasti jälkeen! Uusia pitkiä housuja kaipaa siis yksi jos toinenkin ja kun kerran tämmöinen tilaisuus koittaa... Nyyttihän nimittäin nukkuu edelleen melkein koko ajan, ja Nalle taas on vähintään yhtä kiltti, meidän lapsista paras leikkimään itsekseen! Vaan höpöhöpö kivtti, noin Nallen omia sanoja lainatakseni. Tuskin on ovi kolahtanut lähtijöiden perässä kiinni, kun Nalle jo vaatii päästä syvviin, eikä huoli leegoja tai rakkaita pikkuautojakaan. Onnekseni teinipikkusiskoni on tullut vuorostaan meille viikonlopuksi, joten hän saa nyt tärkeän ja vastuullisen tehtävän Nallen viihdyttäjänä! :)

Minä nostan pinon kankaita ja Ottobre-lehtiä pöydälle ja alan suunnittelemaan.

Yhdestä lehdestä löytyy tosi hienot housut. Piirrän ja leikkaan kaavat ja alan sitten katselemaan, mitä kankaan lisäksi tarvitaan. Aargh, 5 cm housuvetoketju. Ei kyllä löydy. Onnistuisiko ilman vetoketjua? Ei millään. Noh, antaapa olla, jääköön Jäniksen housut hautumaan, päätän sittenkin aloittaa jostain muusta.

Samaisesta lehdestä löydän mukavan taskullisten mutta sivusaumattomien collareiden ohjeen, jota päätän hyödyntää Nallen housuihin. Collegea minulla ei ole, mutta löydän hassun jämäpalan farkkujäljitelmätrikoota, josta leikkaan ja ompelen Nallelle housut. Taskujen ompelu vaatii nöyrää ohjeiden noudattamista, minun logiikkani ei riittäisi yksistään millään! Olen kuitenkin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Itse asiassa taidan soveltaa tätä samaa kaavaa niihin Jäniksen housuihin! Vyötärönympärys on pojilla jotakuinkin sama, joten riittää, kun lahkeeseen lisää pituutta... :)

Jäniksen housuja varten olen varannut tummaa farkkukangasta, mutta silmäni tarttuvat laatikon nurkassa lojuvaan oranssinruskeaan vakosamettipalaan. Saisikohan siitä? Eräästä kauan sitten tapahtuneesta vahingosta viisastuneena tiedän, että sametti on leikattava niin, että nukka kulkee aina samaan suuntaan. Harmi, sillä jos lahkeet voisi leikata toisen toisinpäin, kangas riittäisi juuri sopivasti. Ongelmaa pohtiessani avuksi tulee sisko, joka on juuri saanut Nallen päiväunille. Siskolla välähtää: leikataan takakappale kokonaisena, mutta etukappale kolmesta osasta niin, että polven ylä- ja alapuolelle tulee koristesaumat! Jee, nerokasta, kangas riittää mainiosti, kun vielä taskun sisäpuoli korvataan oranssilla trikoolla! Päätämme leikata polvikappaleen nukka ylösalaisin, saadaan lisäilmettä. Mahtavan luovaa :)

Kun alan yhdistelemään kappaleita, tajuan äkisti että sivusaumattomissa housuissa ei suinkaan ole etu- ja takakappaletta, vaan kaksi lahjekappaletta, joista toinen nyt koostuu kolmesta osasta. Öhm, mitäs tuosta, saksien kanssa toisenkin kimppuun vain! Harmi vaan, kun sitä polven kohdalle tulevaa kappaletta ei voikaan kääntää nukka ylösalaisin, kun lahje ei tietenkään ole tasaleveä. Nöyrästi ompelen kappaleet takaisin kiinni toisiinsa vanhoille paikoilleen. Harmittaa, pelkkä koristeommel olisi kyllä ajanut saman asian...

Taskuja kootessa Hulimattoman logiikka pettää jälleen, luulin että osaisin jo kertaalleen Nallen housuilla harjoitelleena. Mutta ehei, onnistun ompelemaan trikoon ja sametin yhteen niin, että sametin nurja puoli jäisi kurkkimaan taskun suusta. Ojennan taskut siskolle ja ratkojan kaupan päälle. Vähän jo tympii koko ompeluhomma, onneksi on tuo sisko apuna! Muuten päätyisi tämäkin projekti varmasti sinne keskeneräisten laatikkoon (jos joku muuten tykkää enemmän töiden lopettelusta kuin aloittelusta, saa vapaasti tulla sieltä tonkimaan mieleistään projektia;))... Alan siivoilemaan kangaspaloja ja muuta ompelusälää lattialta, varmaan Nallekin kohta herää. Silloin silmiini sattuu Nallen housuista ylijäänyt pikkuruinen palanen farkkujäljitelmätrikoota. En raski heittää roskiin, vaikka palasesta saisi housut korkeintaan Nyytin kokoiselle... No mutta, tehdäänpäs Nyytillekin housut! Onnen aurinko pilkahtaa, kun onnistun löytämään sen pienen muovipussinkappaleen, johon taannoin piirsin Nyytin housujen kaavan. Kangas vieläpä riittää juuri ja juuri! Nyytin housuihin en enää ala taskuja tuhertamaan, mutta keksin hyödyntää vasta löytämääni koristeommelta ja surautan sillä valetaskut ja sepaluksen. Paikkansa löytävät myös kaksi keltaista nappia, jotka ovat lojuneet eksyneinä ompelulaatikossa. Voi herkku sentään, tulipa ihanat!

Tästä myötäkäymisestä piristyneenä käyn vielä kerran Jäniksen epäonnensammareiden kimppuun ja onnistun lopulta saamaan ne kasaan! Vielä kun surautan Rimpsessalle legginsit, jotka sisko on ystävällisesti leikannut valmiiksi, niin saa koko katras uutta peitettä pohkeilleen :) Siskolle suurkiitokset lastenhoito-, leikkaus- ja suunnitteluavusta! <3 :D

P.S. Ei se epäonnensammareiden epäonni siihen loppunut. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen huomasin, että toinen lahje oli ruopunut rikki yhden turhan sauman vierestä :( Nyyh. Jänis kuitenkin tykkäsi niin housuistaan, etten voinut vieläkään antaa periksi, sulloin vain kangasta paininjalan alle ja sain aikaan vielä yhden suhteellisen ruman mutta pitävän sauman. Onneksi se tuli polven taivepuolelle, niin jospa sitä ei sieltä kukaan huomaa :D

P.P.S. Housujen epäonni ilmeisesti vainoaa minua edelleen. Tämä on kolmas kerta, kun kirjoitan tätä tekstiä (siitä johtuu myös tämä pitkä päivitysväli), kahdella aiemmalla kerralla kirjoitukseni ovat mystisesti kadonneet bittiavaruuteen... Kyllä jännittää, miten nyt käy!

Aah arjen ihanuutta <3

Nyt se on alkanut! Arki nimittäin. Jippii!! :D Kaikkien niiden epämääräisenä velloneiden kesäpäivien jälkeen on ihanaa herätä aamulla Nyytin kahisteluun minuuttia ennen herätyskelloa, käydä itsekseen suihkussa sillä aikaa kun kahvi kiehuu, syödä rauhassa aamupalaa samalla lehteä lukien ja laitella lapsille syötävää sitä mukaa kun ne hipsivät keittiöön silmät sikkaralla. Lapsetkin aistivat mukavan tunnelman, syövät reippaasti ja pukevat itsensä ulkovaatteita myöten suunnilleen yhdellä kehoituksella!! Ensimmäistä kertaa IKINÄ ollaan ajoissa kerhossa, vaikka juuri tätä aamua olen niin ankarasti jännittänyt etukäteen! Mielessä ovat väikkyneet paniikinomaiset kuvat siitä, kuinka yritän yksin pukea kaikkia neljää yhtäaikaa ja joku riisuu sillä aikaa kun tällään toiselle kenkiä jalkaan ja vähintään yksi karjuu kitapurje lepattaen.. Puhumattakaan siitä, miten selvitään liikenteessä rattaiden ja pyörien kanssa, kun kaksi polkee täyttä päätä karkuun, yksi yrittää kiemurrella pois vaunuista, yksi huutaa kopassaan... Sanon vaan, että kannatti jännittää! Elläissään en nimittäin oo näin hyvin valmistautunut, ja elläissään ei oo aamu sujunut näin näppärästi! :D Pitää koittaa ujuttaa tavaksi tämä.

Sillon kun minä ja Mies mentiin naimisiin, muistelen jonkun sanoneen, että "nauttikaa nyt ennen kuin Se Arki alkaa". Ja mehän nautittiin! :D Jossain välissä mietittiin, että mistä sen tietää että Se Arki on alkanut, että älyää lakata nauttimasta...? (Nohh, ehkä siinä vaiheessa kun Rimpsessa oli pieni ja kiukkuinen, tajusin varmaan että tätä se nyt sitten tarkoitti...) Joka tapauksessa, nykyään se menee ennemmin niin päin että nautin KUN Se Arki alkaa! Jotenkin tykkään kun on aikatauluja, lukujärjestyksiä, sovittuja tapaamisia, jotain logiikkaa tässä hommassa! Oikeita viikonloppuja ja syyslomia, jee! Lapsetkin leikkivät ihan selvästi rauhallisemmin, kun viikko sisältää kerhopäiviä, hoitajapäiviä, vapaapäiviä.. Vaikka meillä on kesän aikanakin ollut varsin selkeä päivärytmi, nyt kyllä tuntuu siltä että selkeä viikkorytmi on vähintään yhtä tärkeä.

Isompien ollessa kerhossa ja Nyytin nukkuessa Nalle ja minä pedataan sängyt, laitellaan tiskejä ja pyykkejä. Kun Nyytti vaatii ruokaa, Nalle puskee kylkeen kiehnäämään huomionkipeänä. Mitähän minä sinulle keksin, pohdiskelen ääneen. Nalle riemastuu : Joo!! Kekkisiä!! ja työntää jo täyttä päätä ruokapöydän tuolia herkkukaapille. Syödään salaa keksit.

Lounaspöydässä kerhon jälkeen Jänis ja Rimpsessa pursuavat uusia kahden kerhotunnin aikana patoutuneita juttuja. Jänis höpöttelee ei-kenellekään karusellista joka kulkee ylös-alas (huvipuistot ja sirkus on tän hetken Juttu) ja Rimpsessa julistaa kovaan ääneen, että sen Iitu-kaverilla on tänään synttärit! Iitu täyttää jo 139 vuotta. Onnea Iitulle! Ihanaa, että tyttärellä on monenikäisiä kavereita, vaikkei me niitä koskaan päästäkään näkemään.. :D

Lounaan jälkeen Jänis ja Rimpsessa hiljentyvät kuuntelemaan Peppi Pitkätossu-äänikirjaa, pikkupojat nukahtavat päiväunille. Minä kaivan esiin kauan säästelemäni MelliEcodesignin Sirkus-kankaan ja sakset ja alan suunnittelemaan paitoja. Jänikselle teeppari, Rimpsessalle pitkät resorihihat. Rimpsessan paidasta puuttuvat kaulus- ja helmaresorit kun Nalle herää. Otan sen viereen puuhailemaan, Jänis ja Rimpsessa rakentavat legoista huvipuistoa. Niin ihana tuo Nalle, itsekseen touhuaa ja laulelee hyväntuulisena.. Hetkinen, MITÄ se laulelee?! Sakset, sakset, saakseet... Pomppaan pystyyn ja ehdin viime hetkellä pelastamaan meidän virkatun pitsipäiväpeiton. Ompeluhommat jäävät hetkeksi suosiolla tauolle. Kun Mies palaa koulusta, saan jatkoaikaa paitojen viimeistelyyn. Jäniksen paidasta tuli liian lyhyt, pitää lisätä siihenkin helmaresori. Jänis ei suostu tulemaan kuvaan herättyään kärttyisenä liian myöhäisiltä yllätyspäiväunilta, mutta Nalle tarjoutuu vapaaehtoiseksi, olkoonkin, että alla olevan bodyn kanssa näyttää ihan hassulta! Saako irvistää, kysyy Rimpsessa kun otan kuvaa. Lupaan. Sääli, etten viitsi julkaista lasten kasvokuvia, tuli meinaan melko epäkuninkaallinen ilme! :D

Arki-ilta huipentuu lähes kahdenkeskiseen saunahetkeen miehen kanssa. Lähes kahdenkeskiseen, koska liian myöhäiset päikkärit nukkunut Jänis hiippailee muutaman kerran kylpyhuoneeseen norsu kainalossa sipisemään uuden sirkuspaitansa inspiroimia hassuja juttuja ja Nyytti torkkuu turvakaukalossa vessanpöntön vieressä. Ihanaa silti, kertakaikkiaan <3

Jänis-Tirehtööri

Pieniä mustia sukkia (näihin ei ole ohjetta, ettekä varmaan haluaisikaan)

Ensimmäinen viikko (ja vähän päälle) kuuden hengen perheenä on nyt takana. Olemme edelleen hengissä kaikki, mutta pakko myöntää, että heti ensimmäisenä kokonaisena viikonloppuna oli suorastaan pakko paeta arkea mummolaan (hyvällä syyllä tosin; parin sukulaisen yhteissyntymäpäiville)! Muutaman autuaan päivän kesti se ihana synnäriltä peräisin oleva höyrypäisyys, jonka suodattimen läpi lasten kaikki temput olivat vain joko liikuttavia tai hulvattoman hauskoja. Ehkä lapsetkin oikeasti käyttäytyivät hiukan paremmin..

Mutta sitten eräänä aamuna heräsin karuun todellisuuteen. Lasten ikävä ja uuden tilanteen aiheuttama stressi lähti kai purkautumaan. Olisin mieluusti suonut, että se äidin ymmärtäväisyys ja avarakatseisuus josta hetken saimme nauttia olisi kestänyt edes pikkiriikkisen kauemmin, tämän kriisivaiheen yli, mutta jostain syystä en ollutkaan kasvanut synnärillä siksi viisaaksi neljän lapsen emoksi joksi pari päivää itseni tunsin. Yhtäkkiä vain huomasin että hermot muistuttavat taas rakettispagettia, tiedättehän, niitä lyhyitä pätkiä...

En muista, kuka sen aloitti. Lapset ovat keskenään erilaisia, joten reaktiotkin olivat sitten persoonan mukaisia. Synnärilläoloaikanani hoitoapuna ollut mummi kauhisteli lasten epäkohteliaisuutta, ts. auktoriteetin kunnioituksen puutetta. Minä hämmästelin, kun kyllähän ne tähän asti kumminkin ihan kohtalaisesti ovat totelleet...? Mutta annas olla.

Erityisesti Rimpsessa 3v oli kehittänyt viikon poissaoloni aikana oikein tyyliin sopimattoman tavan vastata kaikkiin pyyntöihin ja kehoituksiin. (Luulin, että uhmaikä alkoi tällä neidillä jo reilun vuoden iässä, mutta ehkä se olikin vain persoonallisuutta ja nyt vasta aletaan päästä itse asiaan?) En jaksa, en tuu, en ala, ei Ei EEIIII ja painu sinä ulos siitä urputtamasta! Kun paine kovenee niin desibelit nousee niin että pikku Rimpsessan ääni tuo mieleen lähinnä leijonan tai tappiolla olevan MM-jääkiekkojoukkueen pettyneen fanin. Kyllä ei tällä äidillä rahkeet riitä käyttäytyä aikuisen tavoin niissä tilanteissa. Toistaiseksi pärjätään kun mulla on kuitenkin vielä kovempi ääni..

Silloin kun Rimpsessa ei karju, se voihkii ja ulvoo. Maha on kipeä, pää on kipeä, tai jalasta on joku hyppynen purenu tai lelu putosi sängystä lattialle. (Rimpsessa nukkuu vuodevaatelaatikossa, joten lattialle yltää hyvin kättä ojentamalla...) Huomionhakua? On pidetty sylissä ja käyty kahdestaan kaupassa ja milloin mitäkin, mutta ehkä aika tehoaa parhaiten. Jos hermot kestää siihen asti.

Nallesta tuli yhtäkkiä sylivauva. Aiemmin meidän lapsista parhaiten omissa leikeissään viihtynyt Nalle viettäisi nyt kaiken aikansa mahdollisimman lähellä äitiä. Fiksuna tenavana Nalle hoksasi pian, että ellei syliin pääse pyytämällä, pianon tai pöydän päälle tai vauvan rattaisiin kiipeäminen on varma konsti. Entisen kuopuksen reaktiot olivat kuitenkin helpoiten ennakoitavissa, paitsi ne yölliset raivarit. Puoleen tuntiin ei kelpaa isi ei äiti ei maitopullo ei syli ei sänky ei lattia ei makuuhuone ei olohuone. Ja juuri kun väsyneeseen mieleen on välähtänyt karmean häijy ajatus lapsen ulos heittämisestä, se pieni nukahtaa kesken huudon syliin ja muuttuu hetkessä siksi maailman suloisimmaksi taaperoksi niin että tunnontuskaisella hirviöäidillä pääsee melkein itku...

Jänis puolestaan tekee kaikki hulluiksi mielikuvitusleikeillään ja niihin liittyvillä vaatimuksillaan. Se on niin pitkä juttu, että taidan kirjoittaa siitä erikseen. Sen vain sanon, että viikonloppu mummolassa teki kaikille hyvää! Vaikka lapset saivatkin kauhean syysflunssan ja olivat siksi erityisen kiukkuisia, kuumeeseen auttaa kumminkin särkylääke ja kurkkukipuun lämmin hunajatee. On niin rentouttavaa pystyä välillä itse vaikuttamaan tilanteeseen!

Ja eipä sukulaisten hulvaton seurakaan voinut olla piristämättä! Kyllä pitäisi jokaisen vaikka kerran viikossa saada niin kunnon naurut että vesi valuu silmistä ja pissa meinaa tulla housuun, kummasti sitä lasten temppuiluakin kestää taas hetken paremmin... :)