Ristiäiset osa 1: Kastemekko

Näillä käsillä on 80 vuotta ja 2 sukupolvea välissä

Pitihän sille Nyytille ihan kristillinen nimi antaa. Me satuttiin vähän radikaalille tuulelle ja päätettiin rikkoa perinteitä. :) Vanhemmat lapset on nimittäin kastettu mummolassa: Jäniksen ja Rimpsessan ristiäisten aikaan asuttiin 350 km päässä muusta suvusta niin jotenkin tuntui helpommalta vuoren tulla Muhammedin luo. Eipähän tarvinnut siivota :D Nallen ristiäisten aikaan taasen oli juuri muutettu (itse asiassa muutto tapahtui Nallen syntymää seuraavana päivänä, joten ohjeistin muuttomiehiä ja -naisia puhelimitse synnäriltä käsin... Helpoin muutto ikinä! :D Kiitos edelleen kaikille apuna olleille :)) ja sattumoisin Nallen serkkupoika oli syntynyt vain muutamaa viikkoa aiemmin, joten päätettiin pitää kimpparistiäiset ja tietysti jälleen luontevin paikka oli siellä mummolassa. Nyt Nyytin kanssa kumminkin oltiin jo hyvin ehditty pesiytyä näiden vajaan parin vuoden aikana, tilaa riitti, ei löytynyt mitään hyvää syytä lähteä taas koko poppoota mihinkään kuljettelemaan. Jotenkin tuntui hauskalta ajatukselta pitää ristiäiset - kodin juhla - ihan oikeastikin omassa kodissa! Onko tuo nyt niin iso hommakaan, vähän siivoilla ja silittää pöytäliina ja leipaista pari kakkua, eihän sinne edes tule kuin kourallinen ihan tuttuja ihmisiä, kyllä ne meidät tietää!

 Minulla on säästössä teetetystä hääpuvusta ylijäänyttä valkoista satiinia, josta aioin aikoinaan ommella Jänikselle kastemekon. En jaksanut. Aioin ommella Rimpsessalle, en ehtinyt. Nallen kohdalla ei käynyt enää edes mielessä, oli jotenkin sitä muutakin mietittävää muuttoineen sun muineen... Ne kaikki kastettiin mummolan kastemekolla ja hyvät nimet saivat, ei se siihen mitään vaikuttanut! :) Mutta nyt. Yritin hillitä ja pinnistellä oikein, mutta aina vahingossa sain itseni kiinni kaivelemasta vanhoja ompelulehtiä kastemekon kaavan toivossa.. Eihän sen tartte niin ihmeellinen olla, hihat ja helma ja vähän pitsiä johonkin. Löysin kaavat. Kuvassa oli niin maan julmasti rimpsua ja hörsylää, lehti oli jostain 90-luvulta, mutta itse kankaiden kaava oli niin simppelin näköinen etten jaksanut edes alkaa piirtämään, kauheasti olisi vain mennyt leivinpaperia tai muuta kaavamateriaalia hukkaan kun en nyt varmaan niitä mitenkään tuota yhtä enempää alkaisi tehtailemaan kumminkaan! Mutta että oisko tuo nyt niin paha vaiva yksi kastemekko surauttaa... Kun kerran alettiin noita perinteitä muuttelemaan, niin kastetaanpa sitten uudessa mekossakin!

Pappi buukattiin parin viikon päähän. Ensimmäinen viikko hurahti ihan muissa hommissa, viikkoa ennen ristiäisiä aloin sitten suunnittelemaan. Kaivoin sen kankaan laatikosta, huhhuh sitä valkoisen kiiltävän määrää! Mitäs muuta semmoisesta tekee kuin kastemekon?! (Ja jos teillä on joku hyvä idea niin sitä kangasta jäi kyllä vielä yllin kyllin. Itse asiassa siitä saattaisi kyllä saada aika kivan paidan itselle..hmm! Voi minua. Pitikin alkaa miettimään, nythän sitä on pakko kokeilla! Heti kun seuraava hetki koittaa...) Saksien kanssa kahlaamaan siihen satiinimereen. Otin yhdestä paidasta vähän osviittaa hihojen ja leveyden oikeiden mittasuhteiden varmistamiseksi, helmaksi leikkasin vain semmoisen hirmu pitkän ja leveän palasen. Ajattelin jättää selkäpuolen auki käytännön syistä (vaikka väkisin tulee vähä semmonen leikkaussalikaapu mieleen, anteeksi nyt vaan) ja tehdä siis sekä miehustan että helman ilman sivusaumoja. Hihoista kehittelin vähän raglanmalliset, niin ettei olkasaumoja tullut ollenkaan. Sitten harsin harvakseltaan sen helmakappaleen yläreunaa ja kiristin rypyille niin, että leveys sopi yhteen miehustan kanssa ja ompelin palaset kiinni toisiinsa.

Koristeluun hain inspiraatiota Pinterestistä, mutta ainakin niillä hakusanoilla mitä minä älysin käyttää, sain vastaani lähinnä jotain monimutkaisia koruompeleita. Ei sopinut aikatauluun, kun ristiäisiin oli vajaa viikko aikaa ja joka illalle muuta ohjelmaa... Löysin sentään simppelin ruusukkeen ohjeen ja väkertelin niitä muutaman ja ajattelin sitten kiinnitellä ne helmaan joksikin kuvioksi. Yksi ystävä vinkkasi, että se sininen nauha kannattaa kiinnittää nepparilla niin on sitten helppo vaihtaa, jos joskus tarvitaankin pinkkiä. Klunks, mistäs minä sitä nauhaa ehdin haalimaan?! Maanantaina sitten lasten päiväunien aikaan selailin nettikauppoja ja valitsin sen, jossa oli lyhin toimitusaika (Hanheli, 1-3 päivää) ja tilasin sinistä nauhaa sekä brodyyripitsiä helmaan ja hihansuihin.Torstaina ne sitten tulivat.

Brodyyrista ei ollut mitään kokemusta mutta maalaisjärjellä taas mentiin (eikä kukaan tullut ristiäisissä niistä valittamaankaan)! :D Kun olin saanut sen nauhankin paikoilleen, mekko näytti sen verran hyvältä, etten sittenkään alkanut niitä kukkapalleroita enää mihinkään änkemään, saa kelvata noin. (Eikä kyllä olisi ollut aikaakaan, kun torstai-iltana oli vielä kaikki leipomukset leipomatta ja talo siivoamatta...) Ja hyvin kelpasi. Sisko sai leikellä törsöttävät langanpäät pois kun kerran tuli paikalle jo reilua tuntia ennen ristiäisiä (oli silti muuten hihansuuhun jäänyt vielä, pois laittaessa vasta huomasin)... Ja selkäpuolesta tuli vähän jännittävän näköinen, ei tullut ihan keskelle se aukko mutta eihän sitä sieltä kukaan huomannut, ja onpahan taas jotain tekemistä jos vielä joskus tuota mekkoa tarvitaan! :D