Välikausiasuja

Syksy tulee ja ilmat kylmenevät. Mukavaa! On varmaan kauneinta, mitä tähän hätään keksin, kun nurmikon herkullinen kuurakuorrute kimaltelee aamusumun läpi paistavassa auringossa... Niin täydellinen kouluunlähtemisilma, että tulee ihan pakottava tarve pakata uuteen hienoon laukkuun vastapäällystetyt koulukirjat ja terävät lyijykynät ja kiirehtiä siihen tienhaaraan, jonne on sovittu treffit luokkakaverin kanssa! Tuleeko teillä? Kai minä tykkäsin koulunkäynnistä kun on näin romanttinen mielikuva jäänyt... ;) 

Ilmojen kylmenemisessä on se kääntöpuolikin, nimittäin vaatetus. Olin ollut kaukaa viisas ja tilannut pojille jo kesän alennusmyynneistä puoleen hintaan Ticketin vedenpitävät puvut irrotettavalla fleecevuorella ja Rimpsessa peri Jänikseltä Duck'sDay-haalarin. Mutta tämä uusin lapseni, pieni poloinen Nyytti oli jotenkin jäänyt täysin tämän suunnittelun ulkopuolelle! Kas kun minulla ei ole vielä tämmöistä syksyvauvaa ennen ollutkaan, isommat pojat ovat nimittäin syntyneet keskellä talvea ja Rimpsessa alkukesästä. Nallen äitiyspakkauksen vanuhaalari minulla oli, samoin joku siskon vanha, mutta molemmat kokoa 70! Varsinkin se uudempi oli niin laajan mallinen, että Nyytti mahtui hyvin pyörimään siellä sisällä...

Se siskolta peritty oli aika hyvän kokoinen ja mallinen, mutta vähän pinttynyt ja sävyiltäänkin ehkä hivenen turhan ysäri. Mutta onko paha homma päällystää jollain uudella kankaalla?! No ei tietenkään. Mieleen tuli heti mummulta saatu iso palanen pehmeää farkkukangasta. Mies sattui olemaan kotona niin pyysin sitä vähän kattomaan lasten perään niin äkkiä surautan... (Hahhah, eihän se koskaan suju niin äkkiä kuin mun mielikuvissa!)

Purin siitä vanhasta haalarista vetskarin irti ja käänsin sen vuoriksi niin, että saumat jäivät piiloon. Sitten leikkelin farkusta sitä vanhaa haalaria kaavana käyttäen uudet palaset ja kokosin haalariksi. 

En tiiä mikä se vetskarin viereen tuleva suikale on viralliselta nimeltään, mutta siinä kohtaa Hulimaton töppäsi taas niin että projektin viimeistely piti suosiolla jättää seuraavaan kertaan... Ei nimittäin suinkaan ollut tarkoitus vetää vetskarilla haaraväliä umpeen! X)

Seuraavalla kerralla sain loput kappaleet kunnialla yhdistettyä. Ompelin ensin farkkukankaan kiinni huppuun niin, että vanha resori jäi näkyviin, sitten viimeisenä vetoketjun. Jos olisin tehnyt toisinpäin, sen vetskarisauman olisi saanut piiloon, mutta eihän se nytkään näy jos vetskari on kiinni...! ;) 

 

 Sattumalta huomasin, että siinä mun vauvatoppahaalarissakin on vain fleecevuori, joten tästä tuli nyt paksumpi! Vielä piti itselle löytää sopiva takki, kun kesätakki on liian ohut ja talvitakki liian paksu, olin myynyt entisen välikausitakkini kirpparilla jo viime keväänä.. Kevytuntuvatakkeja oli kaupat pullollaan ja silti kävi niinkuin Tuhkimolle: vain yksi sopi täydellisesti ja siinä oli huppu. Mutta yksihän riittää! :D Kyllä mää niin ilahduin :) ja ilahdun edelleen joka kerta kun vedän sen takin niskaani ja vilkaisen peilistä että pää on paikallaan ja yllätyn taas siitä miten hyvältä mun uusi takki näyttää! <3 Ja se Nyytin haalarikin sai kehuja ihan tuntemattomalta ohikulkijalta :D

Ristiäiset osa 2: Kahvikuppineuroosi

Torstaina, siis pari päivää ennen ristiäisiä, heräsin seitsemältä aamulla hassuun tunteeseen. Tajuntaani nimittäin jysähti siirtolohkareen voimalla se tosiasia, että meillä ehkä ei ole riittävästi kahvikuppipareja. Niitä on nimittäin tasan kymmenen kappaletta ja yksi teekuppipari kaupan päälle. Laskeskelin, että vieraita on tulossa ainakin 12. Vaikka yksi tyytyisikin teehen, joku jää ilman... Jättäydynkö itse suosiolla mehulinjalle? Entä jos tulee yllätysvieraita? Minulla on 6 kpl toisen sarjan kuppeja, otetaanko ne sitten käyttöön? Ei kerta kaikkiaan, se toinen sarja on mustavalkoista Arabian Paratiisia ja toinen Pentikin Vaniljaa, ei niillä ole muuta yhteistä kuin myyntinimike, edes minä en voisi olla niin hulimaton että sortuisin moiseen tyylivirheeseen. Joko kaikki eriä tai kaikki samaa. 

Sitä Vaniljaa oli nyt niin paljon ja tarjoiluastiat vielä päälle, että ajattelin selviäväni helpoimmalla, jos nöyrästi vain ostan pari uutta kuppiparia. Kyllähän ristiäiset on hyvä syy investoida! Olin menossa samana iltana lähialueen kauppakeskukseen työkeikalle, joten voisin samalla hakea ne kupposet. Tuli kuitenkin mieleen eräs ystävä, joka oli tehnyt hyvän löydön tori.fi:stä ja ostanut kerralla koko kahviastiaston, vieläpä varsin edullisesti. Niinpä päätin käydä pikaiseltaan tsekkaamassa tarjonnan ensin siltä puolelta! Ja mikä tuuri; heti oli jollain myynnissä 4 kahvikuppiparia 15 €/kpl! Hinta kuulosti aika kovalta, kun olin arvellut kuppien myyntihinnan siihen luokkaan.. Siispä vielä Pentikin nettikauppaan ov-hintoja tarkastelemaan!

Onneksi makasin jo valmiiksi selälläni sängyssä (kello oli edelleen vasta vähän yli 7), nimittäin yhden kahvikuppiparin hinta oli 25,40€. Whoop-di-doo. Eipä tullut nuorella ylioppilaalla mieleen paljon hintoja katsella lahjatoiveita suunnitellessa, katselinpahan vain väriä ja muotoilua jotka miellyttivät silmää... Kihlajais- ja häälahjojen hintojakaan ei ruukata kovin kysellä niin olin vain ottanut astiat vastaan kauniisti hymyillen! :D Vaan tietääpä nyt kunnioituksella kohdella noita ihanuuksia, ovat nimittäin vielä käsin maalattuja joka ikinen... Ei ollut vaikeaa päättää mistä uudet kuppini tulisin hankkimaan. Laitoin klo 07:10 viestiä siihen numeroon, joka torin ilmoituksesta löytyi ja varasin kaikki 4 kuppiparia itselleni. Viestin vastaanottajakin oli aamuvirkku, vastaus tuli nimittäin saman tien: kaikki muu ilmoituksessa ollut oli myyty, vain nuo neljä kahvikuppia lautasineen ovat jäljellä! Jippii :D

Iltapäivällä sinne työkeikalle mennessäni kävin hakemassa ne kupit. Miestä stressasi se työkeikka: missä välissä me siivotaan, leivotaan, pestään ikkunat ja järjestellään kaapit?! (Ihan tuli äiti mieleen. Pitääkö asiat olla hoidettuna viikkoa etukäteen, jos ne tulee hoidettua joka tapauksessa ajoissa?! Minulla oli kumminkin selkeä aikataulu mielessäni tehtävien suhteen ja työkeikka oli sitä paitsi sovittu jo paljon ennen ristiäisiä..) Huomenna, minä lupasin. Ja itse asiassa meille oli tulossa hoitajakin illaksi, en minä suuttuisi varmasti yhtään vaikka mies kotona sillä aikaa siivoilisikin... Ihan vapaasti vain! ;) Enkä, kun et kerran sinäkään, se vastasi ja aikoi lähteä lenkkeilemään. Niinpä.

Ristiäiset osa 3: Loppukooste

Siis onko teistä iso homma järjestää juhlat? 10-15 henkilöä, jos lasketaan kummit, isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä muutama täti? Talon siivoamiseen menee muutama tunti jos jynssää seinätkin, marengit kypsyvät uunissa omia aikojaan ja juustokakun pyöräyttää vartissa jääkaappiin hyytymään. Täytekakku vie vähän enemmän aikaa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö niin?! Mitäs siinä muuta. Mummi oli luvannut leipoa jotain suolaista piirakkaa ja salaatinkaan tekemiseen ei kannata varttia kauempaa uhrata. En siis kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi niitä pitäisi niin vimmatusti laittaa etukäteen. Eihän ne leivonnaiset edes säily, ja pakastettu maistuu aina eriltä kuin tuore. Talon siivoamisesta nyt tietää jokainen pieniä lapsia nähnyt että se on tehtävä viime tipassa joka tapauksessa sillä vaikka kuinka olisi edellisellä viikolla jynssätty, talo on kuin pommin jäljiltä heti parin tunnin päästä.

Vähän meinasi silti hetkittäin stressitaso kohota. Ei minulla, mutta miehellä... En ollut huomannut missään kasteoppaassa sitä kohtaa, jossa sanotaan, että kaikki kaapit on järjestettävä ennen ristiäisiä tai pappi ei suostu tulemaan sisälle, niin en ollut tajunnut sisällyttää sitä operaatiota suunnitelmiini. Sattui nyt vain olemaan niin, että kauan ennen ristiäisiä oli sovittu paljon muuta ohjelmaa samalle viikolle, ja miksipä minä olisin niitä alkanut perumaan? Vähän yritin karsia painostuksen alaisena, mutta näin jälkikäteen on kyllä todettava, että olihan siinä puuhaa siltikin! Jos nimittäin ei olisi muuta kuin ne ristiäiset ja omat menot niin mikäs siinä, mutta kun ne neljä lastakin piti hoitaa ja syöttää ja käyttää kerhoissa ja neuvoloissa kun miehen päivät kuluivat koulun penkillä... Ihan hiki tulee vielä tässä kirjoittaessakin :D

Mutta arvatkaa olinko hurjan ylpeä itsestäni, kun muistin torstaina käydä tilaamassa kukkakimpun kastepöytään! Sen tädin kanssa kun sitä kimppua suunniteltiin niin se kysyi, että tuleeko pöytään kynttilä. Hmm...jep, tulee! Syttyi nimittäin päähänikin sillä samaisella hetkellä että nehän pitää hakea seurakunnan virastosta, samoin kummikirjat sun muut, kun pappi on toiselta paikkakunnalta! Sinne vaan hakemaan. Jes, olisin muuten kyllä unohtanut! :D

Pikkuisen meni se aikataulu täpärälle hyvistä suunnitelmista huolimatta. Mutta ei se kyllä minun vika ollut! Pappi nimittäin soitteli kastepäivän aamuna, että voitaisiinko aikaistaa toimitusta vaikka parilla tunnilla, kun oli toinen juttu peruuntunut siitä välistä. Soittelin pikaisesti vieraat läpi ja kaikille sopi, niin aikaistettiin sitten. Huomannette, että tuossa minun aikataulussa pari tuntia on varsin olennainen määrä tehokasta toiminta-aikaa, siksi piti vähän pistää töpinäksi! Onneksi yksi kummisetä oli tullut jo edellisenä iltana ja tarjoutui silittämään pöytäliinoja. Rimpsessalle jäi kampaus tekemättä, mutta mistään muusta ei kai juuri tarvinnut tinkiä :D Nyytti sai nimensä, kaikille riitti kakkua ja kahvikuppeja, lapsilla oli paidat ja mekot oikeinpäin ja itsekin ehdin käydä suihkussa ja jopa sopiva mekkokin löytyi kaapista (vaikka senkin miettiminen jäi vähän viime tippaan).. Mitä muuta sitä enää kaipaa? Kiitokset kaikille myötävaikuttajille!! <3

Ristiäiset osa 1: Kastemekko

Näillä käsillä on 80 vuotta ja 2 sukupolvea välissä

Pitihän sille Nyytille ihan kristillinen nimi antaa. Me satuttiin vähän radikaalille tuulelle ja päätettiin rikkoa perinteitä. :) Vanhemmat lapset on nimittäin kastettu mummolassa: Jäniksen ja Rimpsessan ristiäisten aikaan asuttiin 350 km päässä muusta suvusta niin jotenkin tuntui helpommalta vuoren tulla Muhammedin luo. Eipähän tarvinnut siivota :D Nallen ristiäisten aikaan taasen oli juuri muutettu (itse asiassa muutto tapahtui Nallen syntymää seuraavana päivänä, joten ohjeistin muuttomiehiä ja -naisia puhelimitse synnäriltä käsin... Helpoin muutto ikinä! :D Kiitos edelleen kaikille apuna olleille :)) ja sattumoisin Nallen serkkupoika oli syntynyt vain muutamaa viikkoa aiemmin, joten päätettiin pitää kimpparistiäiset ja tietysti jälleen luontevin paikka oli siellä mummolassa. Nyt Nyytin kanssa kumminkin oltiin jo hyvin ehditty pesiytyä näiden vajaan parin vuoden aikana, tilaa riitti, ei löytynyt mitään hyvää syytä lähteä taas koko poppoota mihinkään kuljettelemaan. Jotenkin tuntui hauskalta ajatukselta pitää ristiäiset - kodin juhla - ihan oikeastikin omassa kodissa! Onko tuo nyt niin iso hommakaan, vähän siivoilla ja silittää pöytäliina ja leipaista pari kakkua, eihän sinne edes tule kuin kourallinen ihan tuttuja ihmisiä, kyllä ne meidät tietää!

 Minulla on säästössä teetetystä hääpuvusta ylijäänyttä valkoista satiinia, josta aioin aikoinaan ommella Jänikselle kastemekon. En jaksanut. Aioin ommella Rimpsessalle, en ehtinyt. Nallen kohdalla ei käynyt enää edes mielessä, oli jotenkin sitä muutakin mietittävää muuttoineen sun muineen... Ne kaikki kastettiin mummolan kastemekolla ja hyvät nimet saivat, ei se siihen mitään vaikuttanut! :) Mutta nyt. Yritin hillitä ja pinnistellä oikein, mutta aina vahingossa sain itseni kiinni kaivelemasta vanhoja ompelulehtiä kastemekon kaavan toivossa.. Eihän sen tartte niin ihmeellinen olla, hihat ja helma ja vähän pitsiä johonkin. Löysin kaavat. Kuvassa oli niin maan julmasti rimpsua ja hörsylää, lehti oli jostain 90-luvulta, mutta itse kankaiden kaava oli niin simppelin näköinen etten jaksanut edes alkaa piirtämään, kauheasti olisi vain mennyt leivinpaperia tai muuta kaavamateriaalia hukkaan kun en nyt varmaan niitä mitenkään tuota yhtä enempää alkaisi tehtailemaan kumminkaan! Mutta että oisko tuo nyt niin paha vaiva yksi kastemekko surauttaa... Kun kerran alettiin noita perinteitä muuttelemaan, niin kastetaanpa sitten uudessa mekossakin!

Pappi buukattiin parin viikon päähän. Ensimmäinen viikko hurahti ihan muissa hommissa, viikkoa ennen ristiäisiä aloin sitten suunnittelemaan. Kaivoin sen kankaan laatikosta, huhhuh sitä valkoisen kiiltävän määrää! Mitäs muuta semmoisesta tekee kuin kastemekon?! (Ja jos teillä on joku hyvä idea niin sitä kangasta jäi kyllä vielä yllin kyllin. Itse asiassa siitä saattaisi kyllä saada aika kivan paidan itselle..hmm! Voi minua. Pitikin alkaa miettimään, nythän sitä on pakko kokeilla! Heti kun seuraava hetki koittaa...) Saksien kanssa kahlaamaan siihen satiinimereen. Otin yhdestä paidasta vähän osviittaa hihojen ja leveyden oikeiden mittasuhteiden varmistamiseksi, helmaksi leikkasin vain semmoisen hirmu pitkän ja leveän palasen. Ajattelin jättää selkäpuolen auki käytännön syistä (vaikka väkisin tulee vähä semmonen leikkaussalikaapu mieleen, anteeksi nyt vaan) ja tehdä siis sekä miehustan että helman ilman sivusaumoja. Hihoista kehittelin vähän raglanmalliset, niin ettei olkasaumoja tullut ollenkaan. Sitten harsin harvakseltaan sen helmakappaleen yläreunaa ja kiristin rypyille niin, että leveys sopi yhteen miehustan kanssa ja ompelin palaset kiinni toisiinsa.

Koristeluun hain inspiraatiota Pinterestistä, mutta ainakin niillä hakusanoilla mitä minä älysin käyttää, sain vastaani lähinnä jotain monimutkaisia koruompeleita. Ei sopinut aikatauluun, kun ristiäisiin oli vajaa viikko aikaa ja joka illalle muuta ohjelmaa... Löysin sentään simppelin ruusukkeen ohjeen ja väkertelin niitä muutaman ja ajattelin sitten kiinnitellä ne helmaan joksikin kuvioksi. Yksi ystävä vinkkasi, että se sininen nauha kannattaa kiinnittää nepparilla niin on sitten helppo vaihtaa, jos joskus tarvitaankin pinkkiä. Klunks, mistäs minä sitä nauhaa ehdin haalimaan?! Maanantaina sitten lasten päiväunien aikaan selailin nettikauppoja ja valitsin sen, jossa oli lyhin toimitusaika (Hanheli, 1-3 päivää) ja tilasin sinistä nauhaa sekä brodyyripitsiä helmaan ja hihansuihin.Torstaina ne sitten tulivat.

Brodyyrista ei ollut mitään kokemusta mutta maalaisjärjellä taas mentiin (eikä kukaan tullut ristiäisissä niistä valittamaankaan)! :D Kun olin saanut sen nauhankin paikoilleen, mekko näytti sen verran hyvältä, etten sittenkään alkanut niitä kukkapalleroita enää mihinkään änkemään, saa kelvata noin. (Eikä kyllä olisi ollut aikaakaan, kun torstai-iltana oli vielä kaikki leipomukset leipomatta ja talo siivoamatta...) Ja hyvin kelpasi. Sisko sai leikellä törsöttävät langanpäät pois kun kerran tuli paikalle jo reilua tuntia ennen ristiäisiä (oli silti muuten hihansuuhun jäänyt vielä, pois laittaessa vasta huomasin)... Ja selkäpuolesta tuli vähän jännittävän näköinen, ei tullut ihan keskelle se aukko mutta eihän sitä sieltä kukaan huomannut, ja onpahan taas jotain tekemistä jos vielä joskus tuota mekkoa tarvitaan! :D