Pakko tähän alkuun vähän fiilistellä.. uusi vauva ja uusi harrastus! Onhan tämä niin jännittävää :D Pakko tunnustaa että vähän hirvittää, käyköhän tälle hommalle samoin kuin monelle muulle projektilleni; innostuksen liekit leimahtavat hetkessä roihuamaan kuin rakkaus hömppäkirjoissa ja sitten hiipuvat hiljalleen olemattomiin... Aika näyttäköön, miten innokkaasti jaksan tätä blogia päivittää, mutta ainakin toistaiseksi saatu palaute on ollut niin innostavaa ja kannustavaa että jo se pelkästään motivoisi jatkamaan, puhumattakaan siitä miten hauskaa tämä oikeastaan on! :D
Mutta asiaan (vihdoin:))! Kuulin kerran erään äidin tuumivan, että esikoiselle tuli kyllä ommeltua paljon, mutta toisen lapsen synnyttyä harrastus hiipui ajanpuutteen vuoksi... Minulla näyttää käyvän toisin päin! Vimma vaan kasvaa samaan tahtiin lasten lukumäärän kanssa. ;) Ne onnistumisen kokemukset on vaan niin koukuttavan mukavia ja kankaissa tuntuu olevan paljon enemmän valinnanvaraa kuosien suhteen kuin valmisvaatteissa, mallista nyt puhumattakaan! Nuo kaikki meidän muksut on hoikkia ja pitkäselkäisiä niin yllättävän haastavaa niille on edes löytää hyvin istuvaa vaatetta. Ja onhan siinä se hinta-ulottuvuuskin; toistaiseksi ainakin olen onnistunut löytämään hyviä alepaloja, joten vaatteen hinnaksi jää ihan marginaaliosa siitä, mitä se valmiina ostettuna maksaisi..ja jippii, taas jää rahaa käytettäväksi uusiin kankaisiin! :)
Mutta kaikista parasta tässä itse tekemisessä on se suunnittelu. Hassua, että tykkään siitä eniten, koska siinä on samalla mun heikoin lenkki... X) On vaan niin mahtavaa ottaa uusi kangas käteen ja pohtia, tulisiko siitä paita vai housut, pitkät vai lyhyet hihat, nappeja, taskuja, huppu, vetoketju, minkä väriset resorit kaveriksi...Sitten vaan kaapista joku vastaava vaate vähän mallia antamaan, sakset kouraan ja klips klips! Siinä se minun suunnittelu siis. Hyvin harvoin jaksan piirtää kaavoja, yleensä otan vain mallin jostakin vanhasta hyvästä vaatteesta ja lisäilen tarvittaessa pituutta tai leveyttä. Valmiit ohjeet luen aina siihen kohtaan, missä lukee "silitä tukikankaat" tai "käännä ja tikkaa sv:t op:lta np:lle" tai jotain muuta ankean kuuloista ja sitten heitän lehden syrjään ja alan huristella. Ehkä joskus isona opin tekemään huolellisemmin..
Toistaiseksi tekemäni lastenvaatteet ovat kestäneet ihan hyvin, vaikken ole ikinä saumoja tai tukikankaita tai mitään muutakaan silittänyt, ja vanhimmat alkavat olla niin paljon pidettyjä (useamman vuoden) että jos hajoaisivatkin niin on ne jo nähty! ;)
Muiden käsitöiden kanssa tahtoo käydä samoin. Välittömään tarpeeseen nopeasti valmistuvat projektit saan yleensä vietyä loppuun, mutta muut tahtovat valitettavasti jäädä... Pitää alkaa laittamaan niitä tänne kaikkien nähtäville, niin ei kehtaa jättää kesken! ;) Siinä vaan tahtoo käydä niin, että joku uusi kiinnostavampi projekti vie resurssit edelliseltä, ja kun (tai jos) sen uuden projektin saa valmiiksi, joku seuraava on jo jonottamassa.. ;) ja vaikkei olisikaan, tuntuu niinkuin palaisi jotenkin taaksepäin kun palaa keskeneräisen pariin juuri kun on saanut jotain valmiiksi.. Siksi pitää käydä oikein vimmalla aina uuteen projektiin käsiksi, että ehtii saada tehtyä ennen kuin uusi aalto nousee! Varmasti ymmärrätte, ettei siinä jää aikaa huolitella ja harsia ja mittailla, siksi lopputuloskin voi joskus olla vähän hulimattoman näköinen ;) Lapset liikkuvat niin vikkelään, etten usko kenenkään ehtivän tarkastaa ovatko saumat just linjassaan, mutta kyllä en näitä tekeleitä veis kässänopen tarkistukseen! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti