Lämpöpussi turvakaukaloon ÄP:n makuupussista

(Anteeksi, etten osaa mennä suoraan asiaan. Tästä tulee nyt pitkä postaus.)
Ennen kuin Nyytti syntyi, päätettiin ostaa uusi turvakaukalo. Vanhassa rakkaassa kolmella lapsella palvelleessa Maxi-Cosissa ei edelleenkään ollut mitään vikaa, mutta olin jostain saanut päähänpinttymän, että telakka on nyt oltava. Vaikka Jänis (esikoinen) osaakin jo kiinnittää itse turvavyönsä, on koko porukan autoon lastaaminen sellainen urakka, että sitä kannattaa jo yrittää helpottaa... Ensin aioin ostaa vain uuden telakan vanhaan kaukaloon. Mutta peijakas mitä hintoja niillä pidetään! Pelkkä telakka maksoi edelleen enemmän kuin kaukalo uutena. Paria kymppiä halvemmalla sain upouuden Gracon kaukalon telakoineen päivineen.

Meinasin jo laittaa Maxi-Cosin myyntiin, kun tulin perehtyneeksi Gracon kaukaloon tarkemmin. Siinäkin oli olevinaan pienennysosa vastasyntynyttä varten, mutta voi millainen höpöhöpö-lirpake! Vauva tulisi kaukaloon silti lähes istuma-asennon kulmassa (ei ihme, jos ne sitten huutavat automatkoilla..). Maxi-Cosin kopassa oli sentään kunnollinen vaahtomuovityyny pyllyn alle. Nappasin sen sieltä ja piilotin mustaan kankaaseen käärittynä uuteen istuimeen. Jopa näytti paremmalta!

Kun minua ja Nyyttiä tultiin hakemaan synnäriltä, ilmeni seuraava ongelma. Hamasta Jäniksen vauva-ajasta asti erinomaisesti palvellut Lodgerin lämpöpussi ei mahtunutkaan koppaan! Vanhassa istuimessa nimittäin oli 3-pistevyöt jotka sai näppärästi sujautettua lämpöpussin päältä, mutta uudessa istuimessa olikin 5-pistevyöt, joiden väliin oli huomattavan hankalaa sulloa vauvan lisäksi läjäpäin paksua fleeceä. Onneksi Nyytti oli niin pieni, että se onnistui, mutta jotain oli tälle asialle tehtävä pikapuoliin! En ollut hankkinut edes mitään haalaria, koska lämpöpussi on tähän mennessä ollut niin kätevä..

Selasin ompelulehtiäni ja silmiini sattui OB 04/04:n makuupussin kaava. Ei muuta kuin ompelemaan! En kylläkään sännännyt hakemaan vaadittuja teddy- ja samettikankaita, sen sijaan tartuin vanhaan rumaan äitiyspakkauksen makuupussiin. Sopivan paksu, valmiiksi kätevän mallinen... Olin aikonut verhoilla sen ja tilannut sitä varten synnärillä ollessani mustapalloista puuvillakangasta Metsolasta. Huomasin kumminkin, että olin arvioinut koon väärin ja tilannut liian lyhyen suikaleen. Pienempään, turvakaukaloon sopivaan lämpöpussiin se riitti kylläkin juuri sopivasti! :) Siispä saksien kanssa makuupussin kimppuun.

Leikkasin vanhasta makuupussista siis pitkän vetoketjun pois, yläosan ketjun jätin. Sitten saksin materiaalista pohjaosan lämpöpussiin sekä kaksi peittokappaleen puolikasta ja sasamanlaiset kappaleet pallokankaasta. Selvyyden vuoksi käytän makuupussista tässä selostuksessa nimitystä vuorikangas. OB:n ohjeen mukaan pussiin olisi pitänyt tulla 2 vetoketjua, mutta päätin tehdä vain yhden keskelle, kun en yhtä kiinteää etukappaletta olisi makuupussista saanut kuitenkaan

leikattua.

Aloitin ompelemalla uuden vetoketjun ensin päälykankaaseen, sitten vuorikankaaseen. Tikkasin reunat mielestäni hienosti. Sitten vilkaisin taas ohjetta ja huomasin, että etukappaleen yläreuna olisi pitänyt ommella samalla! Ensin nurjat puolet vastakkain, sitten tikkaus päältä. En viitsinyt alkaa purkamaan, ompelin ja tikkasin sen vain kiinni miten nyt sain. Tästä syystä vetoketjun päät katoavat nyt pussin uumeniin aika persoonallisella tavalla... :) (olenko muistanut mainita, että ohjeiden noudattaminen ei kuulu vahvuuksiini?!)

Seuraavaksi harsin peittopuolen kappaleiden ulkoreunat yhteen ja tikkasin ne kiinni pohjaosaan vuorikankaat vastakkain. Tässä kohtaa kannattaa ommella reilun matkan päästä reunasta, koska ainakin minulla kaikesta harsimisesta huolimatta aina joku vanukerros oli lipsahtanut välistä väärälle puolelle irvistelemään. Sitten kiinnitin pohjapuolen päälykankaan nuppineuloilla koko paketin päälle niin, että kuviokankaiden oikeat puolet tulivat vastakkain. Sitten vaan tikkaamaan koko paketti kiinni, ylävetoketjun kohtaa lukuunottamatta. Se jäi kääntöaukoksi. Tässä vaiheessa pussin toisella puolella näkyy vanhan makuupussin päälykangas ja toisella puolella uuden kankaan nurja puoli. Sitten käänsin pussin ympäri.

Sitten seurasi se karmea vaihe, kun piti alkaa murhaamaan kaunis pussi turvavyön aukkoja varten. Kyllä oli pelottavaa! Otin kaukalosta sen pienennysosan makuupussin päälle ja merkkasin siitä tussilla pussiin oikeat kohdat vöiden paikoille. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä vain kolme pientä aukkoa, kaksi ylös ja yksi alas, 3-pistevöihin sopivaksi, mutta minäpä tein kaksi pitkää pystyviiltoa jotta ne 5-pistevyötkin mahtuvat! Aukon tukikappaleen kaavaa en enää löytänyt, mutta ajattelin että aikuisena ihmisenä osaan piirtää ja leikata siihen tarvittavan suorakaiteen muotoisen palan. Osasinkin, mutta hups heijakkaa miten kävi. Palat piti kiinnittää nuppineuloilla paikalleen ja ommella palojen keskelle kapea suorakaide, joka leikataan keskeltä auki ja päätyihin Y:n mallisesti. Sitten tukikangas käännetään nurjalle puolelle ja tikataan kiinni. Kuvassa toinen suorakaide on ommeltu, toinen vasta nuppineuloilla kiinni. Kuten joku tarkka saattaa huomatakin, m
inun tukipalaseni olivat liian kapeita ja keskelle ommeltu suorakaide liian leveä, joten kangasta ei riittänytkään tarpeeksi nurjalle puolelle käännettäväksi. Yritin ommella käsin. Tuli ruma. Meni hermot. Tässä vaiheessa nakkasin koko tekeleen pesukoneeseen. (Tiedän tiedän, mutta kun en ollut aiemmin raskinut laskea kangasta käsistäni! Nyt ei tehnyt enää yhtään tiukkaa.. :P Olin kyllä sitä varten jättänyt päälykankaaseen reilummin saumanvaroja.)

Lapset nukkuivat päiväunia, joten sain tilaisuuden vähän herkutella ja palauttaa ompelufiilistä. Silmiini sattui Metsolan palalaarista ongittu 20 cm:n pala turkoosia joustocollegea. Päätin surauttaa housut Nyytille, joka on niin pikkuruinen että vain kahdet meidän omistamat pöksyt pysyivät sillä jalassa! Otin toiset niistä sopivista ja vahvan pakastuspussin, sujautin pussin housujen päälle ja piirsin lahkeen ääriviivat tussilla muoviin. Sitten leikkasin "kaavan" pussista, kankaasta samanmalliset palat ja surautin housut. Ai kun tuli hienot, kangasta jäi paljonkin ja lapset nukkuivat edelleen! Surautin pipon. En jaksanut alkaa tonkimaan vuorikankaita ja college oli itsessään aika paksua, niin päätin tehdä yksinkertaisen ja tutustua samalla koneeni koristeompeleisiin. Herkku sentään, miten ihana setti! Aloin suunnittelemaan tumppuja... Nalle heräsi. Siihen jäi se homma, mutta fiilis oli pelastettu!! :)

Seuraavana päivänä otin puhtaan ja kuivan lämpöpussin uudestaan hyppysiini (ja kyllä, olin arvioinut kutistumisvarat täydellisesti, joten mitään vahinkoa ei ollut tapahtunut!) ja viimeistelin vyöaukot käsin. Onko tuolla mitään väliä miltä ne näyttävät siellä lapsen selän alla piilossa?! Kunhan on jotain lämmintä päälle.