Kotiinpaluusta haaveilevan mietteitä

Klo 11.10
Meillä on taas toivoa: jos iltapäivän verikokeissa vauvan bilirubiiniarvot ovat edelleen laskussa, voidaan päästä jo yöksi kotiin! Johan tässä huomenna tulisi täysi viikko poissa kotoa. Kyllä alkaakin olla ikävä niitä rakkaita rasavillejä ja sitä niitten isää <3 Onhan tää yhdenlainen loma, kelliä täällä valmiilla pöperöillä, mutta ei näissä maisemissa kolmen hengen huoneen keskipaikalla ole niin hirveästi kehumista. Yksityistä tilaa on ehkä hulppeat kolme neliömetriä, mutta onneksi nuo seinät ovat kangasverhoa eikä mitään betonielementtejä niin ei kovin pahasti varmaan käy vaikka ne päälle kaatuisivatkin! Ja tuo Nyytti on kyllä tämän osaston kiltein vauva, uskokaa vaan, mulla on tässä ollu aikaa tehdä tilastollista tutkimusta. ;) Vähän välillä harmittaa (varsinkin yöllä) joutua havahtumaan toisten vauvojen itkuun, mutta ajatus siitä, ettei tartte nousta niitten pyllyjä pesemään tuudittaa kyllä nopeasti taasen takaisin unten maille... :)

Klo 15.00
Mies tuli puoliltapäivin käymään ja voi riemastus, toi mulle levyllisen kaikkien aikojen lempparisuklaatani, Milkan Choco Jellyä! Lurps :) vaan sitten tuli hoitaja ja kyllä mää jo heti sen ilmeestä arvasin että nyt kosahti... Olin jo aamulla ihmetellyt että onpa tuo Nyytti rauhallinen, ei meinannu jaksaa syödäkään, ja tuumin että joko se valohoito oli niin rankka tai sitte sen bilirubiinit on taas nousussa... Arvaatte varmaan, kumpi osui oikeaan? Ei muutaku Nyytti uudestaan vaippasilleen ja lampun alle. Vuorokausi valossa, sen jälkeen illalta ja seuraavalta aamulta laskevat verikoetulokset niin sitten ollaan vapaita! Niin että onhan meillä edelleen toivoa..Ehkä ylihuomenna..jee?

Vähän mun onnea tästä ylimääräisestä lepolomasta varjostaa huoli niistä kotona olijoista. Ihana mummi oli meillä siellä miehen apuna muutaman päivän ja sitä en edelleenkään epäile, etteivätkö lapset saisi ensiluokkaista hoitoa isältään! Mutta onhan se pienelle mielelle aika koettelemus ja niillä kun on tapana reagoida herkästi paljon vähäisempiinkin muutoksiin kuin uuteen pikkuveljeen ja äidin pitkään poissaoloon... Varsinkin Jänis, joka joko rakastaa tai vihaa täydestä sydämestä (oli sitten kyse ruoasta, vaatteista, ihmisistä tai mistä tahansa) oli tietenkin stressaantuneena päätynyt vihaamaan, ja mummi-poloista oli ollut kovin sanankääntein hätyyttämässä tiehensä, oletettavasti siinä toivossa että äiti tulisi sitten nopeammin kotiin. Jänis oli kuulemma myös kehittänyt jyrsijöille epätyypillisen tavan pienimuotoiseen kannibalismiin ja testannut hampaitaan ainakin pariin otteeseen läheisiinsä... :(

Nalle puolestaan oli reagoinut vatsallaan ja laatinut erään iltapalan jälkeen  lattialle kattavan raportin päivän ruokalajeista. Enempiä raportteja ei tullut, joten onneksi kyse ei sentään ollut mahataudista!! Vaan onhan se hienoa, että tämä nykytekniikka on niin kehittynyttä että kaikki muut yhteydet kosketusta ja hajua lukuunottamatta on mahdollista järjestää videopuhelun avulla! Rimpsessankin mielipaha (Nallen potkaisusta aiheutunut) unohtui ja isältä säästyi ehkä muutama värekarva korvasta kun otettiin moderni yhteys äitiin ja vauvaan osastolle ja tyttö pääsi itse kertomaan kaltoinkohtelustaan.