(Päivä)hoitopulmia

Tähän alkuun kerron, että minä ja Nyytti ollaan lopultakin kotona! Ehdimme viettää synnyttäneiden osastolla yhteensä 8 päivää, joten hyvästä hoidosta huolimatta oli kyllä kertakaikkisen juhlavaa päästä omaan sänkyyn ja eroon niistä kauheista hiostavista muovilakanoista! Siitä nyt puhumattakaan, miten ihanaa oli päästä oman rakkaan perheen pariin...<3  Nalle oli sillä aikaa oppinut puhumaan niin hyvin, että sen voisi laittaa melkein suoraan yliopistoon, ja koko porukka oli kasvanut aivan hurjasti! Täällä oli kuulemma herkuteltu aika tavalla kun äidin silmä vältti, liekö siinä selitys.. Tosin mittaa oli tullut lähinnä ylöspäin! Vai olisiko kyseessä kuitenkin vain Nyytin pikkuruisuudesta johtunut optinen harha...?

Minun ajanlaskuni oli päättynyt siihen hetkeen, kun vauva syntyy; siitä eteenpäin en ollut osannut suunnitella yhtään mitään. Nyt oli kuitenkin aika tarttua härkää sarvista ja tunnustaa, että syksy tulee ja vaatii tullessaan toimenpiteitä. Viime vuoden meillä oli Kelan yksityisen hoidon tuella palkattu hoitaja kahtena iltana viikossa, jotta pääsin harrastamaan ja tekemään työkeikkoja. Lisäksi Jänis kävi kerran viikossa seurakunnan kerhossa. Järjestely toimi hienosti, joten olin epämääräisesti vain ajatellut jatkaa sitä ja syksyllä viedä kerhoon vielä Rimpsessankin, joka olisi sitten riittävän vanha osallistumaan.

Muutama hassu tekijä kuitenkin sekoitti hienot suunnitelmani. Hoitaja ei pystynytkään jatkamaan syksyllä. Parilta autoritääriseltä ja luotettavalta taholta sain lisäksi lausunnon, jonka mukaan Jänis kaipaisi enemmän omanikäistään seuraa ja ikätasoisia haasteita, tästä syystä päiväkotia olisi syytä harkita vakavissaan. Mutta kun ääh. Päiväkoti on kuitenkin PÄIVÄ-, ei ilta- tai edes iltapäiväkoti... Ja koska aamupäivät ovat helpointa ja mukavinta aikaa lasten kanssa, mielelläni hyödynnän sen itse! Lisäksi Jänis ja Rimpsessa viimeksi päiväkodissa ollessaan tsemppasivat aina koko päivän; pukivat ja söivät itse ja käyttäytyivät kaikin tavoin reippaasti ja mallikelpoisesti. Arvaahan sen, millaisia illat sitten olivat! Johonkinhan päivän aikana kertyneet paineet oli purettava... Minulla menemiset painottuvat nimenomaan iltaan, joten tuntuisi todella häijyltä jättää puoliso koulunsa jälkeen kotiin tekemään läksyjä kiukkuisten ja väsyneiden lasten kanssa ja mennä itse menojaan, kun on päivän aikana kerännyt voimia lasten ollessa päiväkodissa... Ei kerta kaikkiaan, täällä tarvitaan hoitoapua nimenomaan illaksi.

Avoimen varhaiskasvatuksen Pikkukoulu joutui seuraavana harkintalistalle. 3 tuntia päivässä, 3 päivää viikossa. Ehtisi Jänis saada seuraa mutta olla kotonakin. Mutta Rimpsessa ja Nalle ne pahimmat tappelupukarit ovat ja Rimpsessan hermoja kiristi jo viimevuotinen kerho johon Jänis pääsi mutta Rimpsessa ei. Aamurähinöiden välttämiseksi Rimpsessa pitäisi siis laittaa myös. Hoitajan voisi vielä palkata muutamaksi tunniksi viikossa Nallen kotihoidontuella (Yksityisen kotihoidon tuki ja avoimen varhaiskasvatuksen toiminta ovat täällä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja). Mutta jos nyt laitan hakemuksen, voin odottaa paikkaa vapautuvaksi ehkä joulun jälkeen..Pikkukoulu on nimittäin aika suosittu hoitomuoto! Lähimpäänkin pikkukouluun on lisäksi matkaa, tulee hiki jo kun ajattelen miten aamun pimeydessä pusken hirmu kiireellä sisarusrattaita auraamattomia teitä pitkin, kaksi unista muksua pulkassa rimpuillen... Eijei. Jätänkö harrastukset ja heittäydyn 24/7 kotiäidiksi? En sitten niin millään!

Seurakunnan kerho jäi jäljelle. Ilmoittautumisaika oli päättynyt edellisessä huhtikuussa, syksyn kerhot olivat jo alkaneet. Hyvin nöyränä lähestyin puhelimitse viime vuodelta tuttua kerhotätiä: vieläkö jostain ryhmästä löytyisi yksi pikkuruinen paikka, tai voisiko olla niin hyvä tuuri että peräti kaksi? Ja nyt seuraa tämän jutun huippukohta. Kerhot olivat uudistuneet! (Oli meille siitä jaettu lappu jo keväällä, löysinkin sen - kirkkaankeltaisen - jääkaapin ovesta..) Luontolaulu-ryhmään mahtuu vielä molemmat, se pidetään kaksi kertaa viikossa ja siellä painotetaan laulujen ja musisoinnin lisäksi luontoa, siis toisena kerhoaamuna vietetään tunti ulkona luontoa tutkimassa milloin vain säät sen sallivat! Niin täydellistä! Ja itse asiassa kahdessa muussakin kerhossa on vielä tilaa, joten halutessani voin tuoda lapset kerhoon vaikka neljästi viikossa! En taida jaksaa sitä kuljettamista ihan joka aamu, mutta voi riemastus! Kyllä on kumma, jos ei tuo määrä omanikäistä seuraa ja ikätasoisia haasteita riitä...Vai mitä?!

Nyt puuttuu enää se hoitaja. Jos tunnette jonkun sopivan, vinkatkaapa... Laitan tarkempia tietoja työpaikasta heti seuraavaan postaukseen!!